just niin boheemi ku voi vaan olla

Yhyy, minulla vaihtelee itsetunto blogini kanssa koko ajan. Nyt minulla tuli taas sellainen luulokausi, että minulta odotetaan ihan liikaa ja en keksinyt mitään postausaihetta. Kaikki alkoi siitä, kun näin uuden Ben & Jerry's -jäätelömaun Boheemi Vadelma -mainoksen ja maun lisäksi kiinnostuin paljon myös itse nimestä, joka oli mielestäni aika erikoinen.

Sana boheemihan meinaa taiteilijoita ja kirjoittajia, jotka elävät omantyylistä elämäänsä välittämättä muista. Samalla minulla tuli mieleeni boheemi-tyyli pukeutumisessa. Se on niin ihanan huoletonta, ei noteeraa uusimpia trendejä ja yleensä se jopa erottuu muista. Oma pukeutumisenihan on tässä tapauksessa ihan tuon tyylin vastakohta, ainakin persoonallisuudessa. Nykyään olen alkanut kulkemaan ihan perus t-paita ja farkut -linjalla, sillä monissa tilanteissa olen todennut normivaatteet käytännöllisemmiksi, kuin esimerkiksi sukkahousuviritelmät, jotka menee mulla kuitenkin rikki!


Pointtini oli se, että ketä kiinnostaa nähdä postauksia, jossa minulla on samanlaiset vaatteet, kuin ihan kellä tahansa muullakin. Tuntuu ihan pellelle laittaa normiasuja ihan oikein nettiin näytille, kun niitä näkee kadullakin ihan tarpeeksi.

Olisi ihanaa olla kuin Frendien Rachel, sillä hän on tyyli-ikoni enemmänkin omien hiustensa takia. Jos on nimittäin niin ihana kampaus, kuin hänellä, pukeutumisesta ei tarvitse välittää pätkääkään. Kaikki näyttää kuitenkin niin hyvälle...

eilisen sunnuntain ylöskirjoittaminen

Talojen välistä auringonvalo hivuttautuu ratikan kuluneille kiskoille ja ensimmäistä kertaa tuntuu, ettei tarvitse takkia. Askeleet kaikuu matkalla lämpimään puistoon, jossa odottaa enemmän tai vähemmän tekemistä. Ihmisten kiire on unohtunut, jopa uusi sinivalkoinen Elle ei jaksa kiinnostaa. Nyt eletään hetkessä. Lokkeja menee ohi ja ääni on sama, kuin kesäisin laiturilla istuessa. Läpinäkyvä vesi vain puuttuu.
Otin kamerankin mukaan, jotta voisin ikuistaa vähän tästä valoisasta hetkestä, jolloin ei ole mitään. Ei ole pakkoa mihinkään.

Ja loppujen lopuksi koko päivän ainut vaikea valinta oli pinkin mansikkapallon ja oranssin aprikoosipallon välillä, aito vohveli oli kuitenkin varma, sillä se toinen maistuu ihan pahville. Ja olen maistanut pahvia.

Rentoa maanantaita kaikille, kohta arki ei enää määrää.

Sano se paidalla

Jossain vaiheessa pidin puuterinvärisistä röyhelötopeista, sitten taisi tulla yksisävyiset ja tummat kireyspaitulit, mutta nyt tällä kertaa olen tooooodella mieltynyt printtipaitoihin. Ja ei, en tarkoita niitä, joihin on isoilla neonkirjaimilla kirjoitettu jotain nasevaa! Nyt puhun sellaisista suloisuuksista, joissa on ihan oikea ja jotain tarkoittava kuvakin.

Minulta itseltäni löytyy ainakin monta sellaista teksiprinttipaitaa, mutta söpöjä kuvallisiakin on muutama: suosikkini on se harmaa halinalle- sekä pantteri-minnihiiri -paitani. Olen kuitenkin sen verran ahne kaikkitänneheti-ihminen, joten tietenkin tahtoisin sellaisia paitoja enemmänkin, ja tänään eksyinkin googleen ja deliasiin kuolaamaan niitä. Alla näkyy ihanimmat unelmapaitani, jotka tahdon jollakin tapaa saada ihan tänne kotiinkin asti:

1. Keksimonsteri-paita on suurin etsintäkohteeni tällä hetkellä. Näin tämän tyyppisiä, hiukan tylsempiä paitoja kerran Onlyssa, mutta päätin jättää ostamatta!!?! Ärsyttää aika paljonkin, mutta eihän tuolle voi nyt enää mitään... Etsintä siis jatkuu yhä...

2. My Little Pony -paita, mielellään juuri Princess Sparkle -printillä varustettuna. Olen selaillut monia erilaisia ponyteeppareita läpi, mutta lopulta tulin kuitenkin siihe tulokseen, että tahdon juuri tuollaisen raikkaan mansikkajätskin värisen paidan. Ja O.C:n Summerilla oli Princess Sparkle -niminen poni. Nam!

3. Viimeisenä törmäsin tähän hiukan erilaiseen ja jotenkin jännään paitaan, jossa näkyy siis lukon läpi katsottuna Disneyn suloinen Liisa Ihmemaassa.

Että juu, tällaista söpöilyä tänään. Huoh, tanssiesityksen jälkeen ei jaksa muuta oikein miettiäkään! Hyvää yötä kaikille! Ja Huomenta ja Päivää niille, jotka lukevat tämän vasta huomenna.

pidä se noin

Huh. Tänään pelasin ihanassa auringon paisteessa monta monta tuntia jalkapalloa. Voi kun se tuntuu joka kerta niin mahtavalle juosta pää punaisena sen mustavalkoisen pyörylän perässä, vaikka melkein aina siinä vaiheessa, kun on rättiväsynyt, alkaa vihaamaan koko lajia. Yleensä kun en pelaa sitä, unohdan koko jutun ja alan taas pitämään sitä aivan kauheana, vaikka toki pelissä mielipiteeni unohtuu täysin. Ja tämä sama mielipidepoukkoileminen ei jää vain tähän pallopeliin...

Aina kun ostan vaatteita, käytän niitä aivan intona siihen asti, kunnes uudet ja ihanat tulevat tilalle. Tällöin unohdan niiden vanhojenkin paitojen ja housujen suloisuuden ja keskityn vain uusimpiin. Ajattelen, että viimeisimpien villitysten jälkeen ei enää voi löytää vanhoista ja tutuista mitään ennennäkemätöntä tai kivaa. Tänään päätin kolkata tämänkin päähänpinttymän: pengoin melko suuresta vaatekokoelmastani vanhimmat farkkuni, uusimpien Cheap Monday -pöksyjeni sijaan. Ne ovat Onlyn ja niissä on tahalleen sellaista vaaleaa kulutusta. Rakastin niitä. Ja tänään huomasin, että rakastan niitä yhä...




Lisäksi: Frendit ovat tulleet televisiosta varmasti melkein koko ikäni ja silti en ollut vielä tähän päivään asti jaksanut tajuta, kuinka hyviä ne itseasiassa ovat. Olen aina ajatellut, että niissä on sellaista tekemällä tehtyä urpohuumoria, vaikka itseasiassa kyllä siellä on ihan oikeasti fiksun hauskojakin juttuja!

Samantapainen ennakkoluulo on pätenyt myös uusinta hajuvesirakkauttani kohtaan: Lancomen Treson on aina vaikuttanyt jotenkin hiukan vanhemmille naisille suunnatulta, vahvalta tuoksulta. Ja tässä uskossa olen sitten elänyt ties kuinka kauan, vaikka todellisuudessa en ollut kertaakaan tuoksuttanut tätä kyseistä hajuvettä. Nyt, kun viimein päätin kokeilla sitä Stockmannin hajuvesiosastolla, yllätyin täysin! Tuoksu oli ihanan kevyttä ja jotenkin makeaa, mutta ei kuitenkaan luisinut imelyyden puolelle.

Loppuun vielä pieni kevennys! Vaikka minulta löytyy tällaisia ihan söpöjäkin krääsäkasoja ympäri huonettani, silti haluan aina lisää kaikkia huulikiiltoja ja koruja, vaikka vanhoja en olisi edes ehtinyt käyttää. Uutuus jotenkin viehättää, mutta pitää myös muistaa, että vanhoistakin jutuista voi löytyä taikaa!

Ryhdistäytymishyökkäys

Noniin.

Tässä olen pitkään pohtinut tätä blogia, sen päivittäsmistahtia ja kaikkea muuta vakavaa siihen liittyen. Viime aikoina on ollut sellainen olo, että postaukseni ovat olleet aivan mitään sanomattomia ja vaikka ne olisivatkin ihan hyviä, niin käytän niiden tekemiseen aivan turhan paljon aikaa! Tuntuu, että pitäisi koko ajan keksiä jotain uutta ja hienoa, jotta kaikki varmasti pitäisivät ja jaksaisivat lukea. Lopulta kuitenkin jämähdän siihen, että en keksi mitään mutta en myöskään halua tarjota tylsää postausta, joten jätän sitten kokonaan tekemättä.
Nyt minulle on selvinnyt, että tämä keino on aika huono tapa, sillä siinä tympiinnyn minä sekä kaikki muutkin...

Olette varmasti huomanneet, että postaukseni ovat pitkiä ja aika tasapainoisia tekstin ja kuvien suhteen. Nyt olen kuitenkin päättänyt ihan vain postaustahdinkin kannalta muuttaa tätä siihen suuntaan, että nykyään postailen enemmän, mutta lyhyempiä tekstejä. Haluan jaktaa tätä blogia, ja lopettamista en ole edes harkinnutkaan! Mielenkiintokin pysyy yllä, jos jaksan kunnolla panostaa. Ei voi pitää blogia, jos sitä ei päivitä! Uusi järjestelmä alkaa tästä, mutta älkää sitten valittako, kun postaukset eivät ehkä ole niin laadukkaita, kuin yleensä!

Ja jotta tämä ei olisi kokonaan pelkkää itkuparkupotkuvuodatustekstiä, kerron lopulta hiukan päivän ostoksestani, joka varmasti jakaa mielipieet moneen suuntaan:


H&M:ssä tavalliseen tapaan vieraillessani törmäsin aika outoon paitaan. Aluksi se vei huomioni siksi, koska kauhistelin ensimmäiseksi sen mauttomuutta tai jtn sellaista huutelin mielessäni.. Jätin paidan takaisin siihen ja jatkoin kiertelemistä. Trend-osastolla kaikki mekot olivat jotenkin outoja ja urheiluosaston vihreäkeltaiset tunikat eivät houkutelleet tällä kertaa. Jatkoin taas kiertelemistä. Sitten törmäsin uudestaan tuohon kyseiseen paitaan, jossa tosissaan komeili pantterikuviot Minni Hiiri -printillä höystettynä. Aloin taas haukkua sitä paitaraukkaa, mutta hetken katsottuani sitä, muistoja alkoi tulvia mieleeni...

Pienenä tykkäsin todella paljon Disneyn piirretyistä, ja luonnollisesti suosikkihahmoni suloisista tarnoista oli Minni Hiiri. Se ei ollut sellaista perusfanittamista, vaan minulla todellakin oli melkein mitä tahansa mahdollista Minni-krääsää ja kokoelmani huippu oli ensimmäisen Disney Land -reissun pilkullisella rusetilla koristettu Minni Hiiri -panta.

Ja ei siinä vielä kaikki, paidassa tiheästi esiintynyt pantterikuvio toi mieleeni tarha-ajan, jolloin käytin todella paljon harmaata pantterimekkoa, joka esiintyy myös eräässä vanhassa päiväkotikuvassani.

Paita palautti monia lapsuuden hauskoja juttuja mieleeni, ja lopulta marssin ensivaikutelmasta välittämättä sen kanssa onnellisesti kassalle. Ooh, niin moni asia voi muuttua täydellisesti, jos niille jaksaa etsiä jotain sisältöä, pintaakin syvemmältä.

BTW. Tämä biisi soi päässä koko ajan. Pakko oli laittaa se tännekkin! :D

Tällai perus

Siis äsken vasta tajusin, että keskiviikkona meillä vaihtuu koulussa jakso, se viides ja viimeinen jakso, jonka jälkeen tulee aivan älyttömän nopeasti saapuva kesä. Ja loma. Kesäloma.
Muistan vielä ihan elävästi, kun viime kesä alkoi ja jouduin jättämään Helsingin. Siirryin mökillemme hiukan keskemmälle Suomeen ja siellä sitten pompin trampoliinilla melkein koko loman. Tuossa kyseisessä kaupungissa ei ole esimerkiksi Hennesiä, tuurilla edes Seppälä, mutta kesä on aina ollut minulla sellaista aikaa, jolloin ei edes ajatella kovinkaan paljon vaatteita. Eli siis ei hirveästi haittaa tuo kesän pakollinen shoppailulakko.

Tänä kesänä menemme Pariisiin. Tuntuu varmaan siltä, että käymme siellä koko ajan, mutta todellisuudessa olen ollut siellä nyt kolme kertaa, ja pian tulee neljäs. Ja sitten joillekkin varmaan tulee nyt mieleen, että enkö minä muissa maissa käykkään, kuin Ranskassa? Todellisuudessa muihinkin maihin voisi olla pieni mahdollisuus päästä, mutta koska mikään muu paikka ei hirveästi kiinnosta, niin miksi tehdä matka kohteeseen, johon ei halua mennä? Pariisissa tuntuu kumminkin löytyvän aina jotain uutta.. Ja niin varmasti toki muuallakin, mutta... En kuitenkaan malta odottaa tuota matkaa, sillä tällä kertaa menemme myös lämpimien säiden takia Disney Landiin!! Voi kyllä siinä pikkuvaateputiikit unohtuu, kun pääsee Mikki Hiiren kotikylään!

ÄÄÄH tavallaan odotan kesää ihan kauheasti, mutta tavallaan haluan vielä olla tässä järjestelmällisessä arjessa vain muutaman sadan metrin päässä Forumin Hennesistä! Ihanaa elää sellaisessa hetkessä, jossa voi odottaa tulevaa, mutta samalla pysähtyä myös miettimään menneitä ja elää päivä kerrallaan.

Nyt siis tässä postauksessa kerron juuri ne asiat, jotka kiehtovat juuri nyt, eikä eilen eikä huomenna eikä varsinkaan kesällä. Vaan nyt.





1. KUKKAHAMEENI. Se on ihana, se on kauniin värinen, siinä on pussihelma, se on pehmeä, se on mukava päällä.. se on täydellinen! Totta, jotkut kertoivat kauniisti tai vähemmän kauniisti mielipiteensä siitä, että se ei edellisessä suorassa helmamallissaan istunut minulle. Otinpa sitten neuvosta vaarin ja pussitin helmankin, että se saisi vähän muotoa. Mitä pidätte?




Viime aikoina en ole tehnyt kovinkaan suuria vaateostoksia (lukuun ottamatta muutamaa Hullut Päivät-paitaa,) vaan kangaspalojen sijaan olen ostellut suloisia pikkujuttuja. Fanta-huulirasva oli todella tarpeellinen, sillä se maistuu hyvälle ja Audrey-korit pääsevät seinälle. Luomivärin ostin, koska minulla on harmaat silmät ja tuo paletti on suunniteltu harmaille silmille! Oikeasti nuo sävyt käyvät silmieni kanssa todella hyvin! (ja kollaasi huijaa, se on luOmiväri!)


Sitten vielä tämän hetken totaallinen inspispurkaus!
Rakastuin tuohon Facehunterilta napattuun lontoolaistytön tyyliin aivan totaallisesti, ja rakkauttani tyyliin syvensi tytön pinkillä, aavistuksen lilahtavalla punalla punatut huulet! Epätäydellisyys on täydellisyyttä.

Toinen juttu, mikä inspaa minua suunnattomasti, on minun huoneen ovessani komeileva Marie Antoinette-juliste. Nään sen joka päivä kun tulen sisään sekä kun poistun ulos, ja aina se jaksaa piristää suloisilla väreillään!

Nyt vähän harvempaa postaustahtia... JOOJOO :D No eikun oikeasti!