Olen kamala

MOI. Olen ihan kamalan pahoillani suuresta tyhjyydestä ja hiljaisuudesta täällä blogissani. Kermakakkumekko ei nyt tällä hetkellä ole kovin kermainen, pikemminkin erään ystäväni sanoja lainaten "kuivakakkumekko."

Tämä kevät on minulla hirveän kiireinen, sillä pitäisi vielä nämä viimeiset 30 päivää jaksaa näyttää, etten ole matematiikassa tai biologiassa mikään ääliö ja ettei keskiarvoni tarvitsisi niin kovasti romahtaa, vaikka olen vähän huonojakin numeroita tänä keväänä onkinut.

JOTEN. Palailen asiaan toukokuussa, jolloin tätä taakkaa ei enää ole. En ole lopettanut, enkä ole lopettamassa. Kyllä teidän nyt pitäisi tietää, että minun nämä tauot on aina vähän venähtäneitä ja aikatauluttomia.

Nyt ei vaan inspaa. Aina ei jaksa. Joskus ei uskalla. Minäkin olen vaan ihminen.