this time when i give it up

Moi. Viime aikoina on tapahtunut aika paljon, vaikka toisaalta esimerkiksi tämä päivä on ollut aivan kamalan tylsä. Väsyttää.

Edellisessä postauksessa kirjoitin todella paljon ja pitkästi, tällä kertaa en edes yritä. Ei voi jaksaa.


Yllä päivän asu. Kaikki muut on aika peruskamaa, mutta tuo indiskan uusi ihanuus on aivan mahtava. Sen saa tuollaiseksi topiksi, ja alas vedettynä tosi kivaksi hameeksi. Paras ostos koko syksynä!


Tässä sitten muita ostoksia. Kartta-laukun löysin hietalahden hallista jostain pöydän alta ja hintalappua nopeasti katsottuani näytti, että laukun hinta olisi ollut 57€. Onneksi katsoin uudestaan, todellinen hinta oli vain 5€. "Jee nyt tiedän missä on afrikka!"
Olin kyllä jo näyttänyt nuo polvisukat, mutta näytinpä ne nyt uudelleen. En tiedä miten niitä oikein käytän, mutta makeet ne on.
Tikkari-korun ostin tänään hennesistä. Se on aika nami.


Inspis-kollaasi. Ihanat nuo cassien krepit.


Ja hei, täytin viisitoista. Se kyllä tapahtui jo 22.10. Mutta kuitenkin, s11s t0s1 wanha olo!1!11

nalle

Mustikoita poimin. Olihan se ihan kivaa mutta tiedättekö, metsässä on aina niin kosteaa. Kädet menevät ihan tahmaiseksi, kun ensimmäiseksi tartun mustikkaan jonka jälkeen pisaroita keränneeseen lehteen. Samalla jotenkin hirveän kuuma, fyysisesti kovin kosteaa mutta henkisesti aika raikasta ja viileää.

Metsässä tuoksuu hyvältä. Sinne ei kuulu liikenteen melu eikä ihmisten huudot. Se on tavallaan täydellinen paikka, sillä siellä aika on jotenkin pysähtynyt. Tai ainakin yksikertaisempi. Mutta olen tietoinen myös metsän vaaroista. Siellä näes asuu paljon karhuja. Ja käärmeitä, joista muuten minä en pidä yhtään. En edes halua puhua niistä täällä blogissani. En voi ymmärtää miten joku voi pitää niistä. Käärmeistä siis, karhut ovat ihan jees. Karhut ovat kuin nalleja. Nallet ovat turvallisia, tai ainakin söpöjä. Ja anteeksi, jos joku teistä kuitenkin pitää niistä käärmeistä. Minä en vain aina tahdo muistaa, että ihmisiä on erilaisia. Mutta hyvä että on. Erilaisuus on rikkautta.

Lisäksi poimin omenoita. Niitä raikkaita, kevyitä mutta muhkeita omenoita, joiden väri ei ole tasaisen punainen eikä mattaisen vihreä. Ne ovat sekasesti värittyneitä, joikainen vähän erinäköinen. Itse henkilökohtaisesti pidän omenoista. Inspiroidun niistä. Kuulostaa hullulta, tiedän, mutta omenat auttavat minua monissa tehtävissä joissa tulee kuvailla asioita. Lisäksi ne ovat niin kauniita. Ei sillä tavalla, kuin esimerkiksi Doutzen Kroes on kaunis, vaan omalla tavallaan kauniita. Niinkuin jokainen asia varmaan.

Olen miettinyt, miten saisin mustikat ja omenat jokapäiväiseen elämääni mukaan siten, että en söisi niitä. Haluaisin että ne pysyisivät hetken. Ostinpa siis tiimarista koristemustikoita ja paperiomenoita, joista aion tehdä hiuspinnit. Ainoa ongelmani on, nauravatkohan kaikki minulle, jos joku päivä tulen paikalle omenoita hiuksissa. Tyhmää, että edes joudun kysymään tällaista, sillä erilaisuuden kuuluisi olla rikkautta. Sen kuuluisi olla hienoa. Ja hienoille asioille ei saisi nauraa.




Yllä näkyy minun viimeisimmät ostokset ja lahjat.
• kuin käsin maalattu sinisävyinen toppi.
• perustalvitakki.
• ihana nimipäiväkortti emmalta.
• marjapuuron väriset polvisukat, joissa on hileitä.

viime päivät.

Noniin. Siitähän on mennyt muutamia päiviä viime postauksesta. Itseasiassa varmaan vähän enemmänkin, joten tällä kertaa tässä päivityksessä, niin sanotussa comeback-postauksessani aion siis esitellä kaikenlaisia viime päivien juttujani..

1. Lemppariostokset

Olin pitkään etsinyt ruskeaa, nimenomaan ruskeaa villatakkia. Muut kriteerit olivat napitus, langan kuviointi sekä sellainen materiaali, joka ei olisi liian kuuma. Juuri sopiva, eikä edes kallis vaihtoehto löytyi hennesistä, loggin puolelta.


Toinen todella käytetty ja pidetty ostos löytyi KappAhlin (!!) aletangosta. Paidan suuuloinen kukkakuviointi sekä väri miellytti niin paljon silmää, että pakko tuo oli kotiin ottaa. Lisäksi hinta oli vain jotain kahdeksan euroa. Nam, harvoin teen näin hyviä ale-löytöjä. Esimerkiksi hulluilla päivillä minä en nähnyt mitään kovin erikoista.

2. Kotoa löydetyt aarteet.

Pengoin taas vaihteeksi huonettani, pahvilaatikoita sekä koreja. Tällä kertaa saalikseni löysin lapsuuden pikkujuttuja, esimerkiksi vanhojen muumi-limujen korkkeja sekä kirpparilta saamani simpukka-rasia plus värikkäitä leludinoja. Noista dinoista meinaan tehdä vielä korun. Näätte sitten..

3. Lahjaksi saatua..

Sain äidiltäni mummoni vanhan Arabian tuikkukupin. Se on niin kaunis ja ajaton, lisäksi siihen liittyy hauska tarina. Kyseinen kippo pääsikin heti ikkunalaudalleni koristeeksi..

4. Itse tehtyä plus muutama kauneusvinkki..

Viime jaksossa koulussa meillä oli paljon käsityötä. Teimme siellä mm. ryhmätyönä iltapuvun ja kaikkea muuta tilpehööriä. Käsityötunneilla parasta ovat vikat tunnit, sillä silloin kaikki pakollinen on yleensä saatu valmiiksi ja voi keksittyä pikkujuttujen tekemiseen. Oma vika työni oli kissapinni, jonka koristelin paljeteilla. Ainiin, tein myös penaalin. Voisin näyttää senkin joskus..

Seuraavaksi muutama mainos! Jos oikeasti haluat sileän ihon mahdollisimman mukavalla ja hyvältä tuoksuvalla tavalla, suosittelen Herbinan mansikka-kuorintaa. Monta kertaa on tehnyt mieli maistaa tuota, se tuoksuu aivan jugurtille. Syksyn kuivat huuleni saan sileäksi Labellon ruusu-huulirasvalla, joka jättää kivan pinkin sävyn huulille.

Ihan tähän listautuksen loppuun laitan vielä päivän asuni, joka sopii juuri tällaiseen kotona oleiluun. Minulla on siis tällä hetkellä syysloma..



Ps. En ole vielä löytänyt konfirmaatio-mekkoani. Stressaavaa, kun juhlat lähestyvät koko ajan. Haluaisin jonkun haalean värisen, vähän kuin Stella McCartneyn luomukset tuossa ylempänä.

Äää kiirettä pitää, meinaan uuden ulkoasunkin vielä tehdä..

moi

Voi kauhea. En siis voi ymmärtääääääää tota kommenttilaumaa tuolla alempana. Oikeestaan en osaa sanoa mitään. Samalla olen jotenkin otettu mutta samalla suorastaan oksettaa lukea jotain syvempiä analyyseja minusta tai jotain sinne päin. Lisäksi joku on levitellyt kaikkea muutakin minun henkilökohtaista asiaa esimerkiksi jotain galtsunikkiäni ja mitä muuta siellä oli. Vai oliko edes.

Mutta ihan sama. Okei, olisin voinut ilmoittaa tästä niin sanotusta tauostani, mutta itse en kokenut sitä mitenkään tarpeelliseksi sillä minut tuntien olisin kuitenkin keksinyt jotain tai ollut keksimättä. Tai äh en osaa sanoa. En osaa selittää. Tai siis minä en vai tykkää asettaa mitään rajoja. En esimerkiksi halua rajata bloggaamistani mitenkään päivämäärillä.

Elämässäni on taas vaihteeksi tapahtunut ihan hirveästi, hyvää sekä pahaa. En ala tässä mitään selittelemään tai kertomaan mitään sen tarkemmin kerjätäkseni jotain ymmärrystä tai uusia analyyseja minun muita asioita kohden. Nyt ei vain ollut aikaa päivitellä, eikä suoraan sanoen ole ollut kiinnostustakaan.

Mutta moi. Minä olen tullut taas takaisin peliin. =) Jos kukaan tätä enää edes lukee. Jos ei, niin sitten kirjoittelen yksikseni. Tai muutamille ihmisille. Kaikille ainakin, ketkä täällä käy. Aion muutenkin vähä uudistaa kermakakkumekkoa, puhun lähinnä ulkoisista tekijöistä. Lisäksi aion varmaan tunkea tänne enemmän sitä muotia ja muuta höpötystä omien kuvieni sijaan. Tai ainakin yritän tasapainottaa kummankin osa-alueen kuilua.

Hassua, vaikka te jotkut niin kivasti ja kiivasti halusitte minua takasin kirjoittelemaan, niin jollain tavalla odotukset ja pyynnöt loivat paineita. Tämä on ehkä viimeinen paikka, jonne haluan sellaista. En kuitenkaan syytä ketään anonyymia tai mitään yksittäistä kommenttia siitä, etten ole päivittänyt. En vain ole voinut. En syytä siitä ketään.

Toivottavasti tekään ette syytä.