Muutetaan näkymätöntä kuvaksi

Monesti olen miettinyt, että mitä kaikkea musiikille voisi tehdä ja mihin kaikkeen sitä voikaan käyttää. Sitä voi esimerkiksi laulaa, tanssia, miettiä, itkeä ja nauraa, sekä kuunnella sopivissa elämäntilanteissa.

Musiikki on meille kaikille varmasti todella tärkeä ja rakas asia, ja olen monesti myös miettinyt sitä, että miten voisin puhua musiikista täällä blogissani, joka ei periaatteessa käsittele paljon sen tapaisia, näkymättömiä asioita. Tietenkin voisin tehdä erilaisia musiikkiarvosteluja ja esittelyjä, mutta siitä puuttuisi se oma oikea mielipide kyseiseen sävelmään. En haluaisi tehdä kauniista kappaleista persoonattomia "päivän laulu"-tyylisiä linkkivinkkejä, vaan haluaisin tuoda kappaleen jotenkin muulla tavalla esille.

Minulla on ollut vaikka minkälaisia kollaaseja ja tyylikatsaus-viritelmiä, mutta tällä kertaa päätin tehdä kollaaseja kahdesta lempikappaleestani.



Kent-pärlor


Tämä kyseinen kappale on ruotsiksi, mikä saattaa vaikeuttaa sanojen ymmärtämistä ja kappaleen perimmäisen sanoman valkenemista, mutta toisaalta olen aina tykännyt kappaleista ja saduista, joiden sanoma ja merkitys jää hiukan epäselväksi, ja tarkoitusta voi lähteä itse pohtimaan ja kuvittamaan. Minulle itselleni kappale on hiukan haikea, mutta samalla tulevaa jännittävä, sillä siinä on sellainen lähdön ja uuteen paikkaan menemisen tunnelma. Tulee mieleen pitkät, kesäiset automatkat, jolloin on hyvää aikaa miettiä ja vaihtaa maisemia. Silloin mielessä pyörii tulevat, jännittävät koitokset ja auton ikkunan kauniit, aurinkoiset ja tummasta vaaleaan vaihtuvat maisemat. Lisäksi kappaleen haikeus ja arkinen tunnelma vie Hollywoodin julkkis glamourin taka-alalle ja se saa mielen täyttymään tavallisista ihmisistä ja asioista. Pärlorin ansiosta minkään ei tarvitse olla täydellistä ja kaikki epätäydellinenkin voi olla kaunista.

(nyt kumminkin joku ruotsinkielen asiantuntija tulee kertomaan, että kappaleessa lauletaan vaikka kanoista tai täydellisyyden tavoittelusta saippuan kanssa, ja koko mielikuvani murtuu! :D)


Rihanna-Please don't stop the music


Kaikki, jotka ovat kuulleet tämän kappaleen, voivat varmasti kertoa, että sanoma ei ainakaan jää epäselväksi. Kertosäettä toistetaan robotin tapaan piinavasti, mutta vaikka kuinka monta kertaa olen tämän kuullut, en ole vieläkään kyllästynyt lopullisesti. Tämä kappale on aivan erilainen edelliseen verrattuna, paljon yksinkertaisempi ja ns. aivojen nollausbiisi. Tätä kuunnellessa ei varmaankaan ajattele mitään maata syvällisempää, mutta toki jumputtava rytmi voi tuoda mieleen kimaltelevat, isot radiot sekä valoa heijastavat discopallot. Sama linja jatkuu tietenkin discon juhlavissa vaatteissa, kuten blingbling-mekoissa tai kengissä. Aika pinnallista, mutta hei, niin on tämä blogikin! :D

Loppuun vielä päivän 22. luukku, sillä huomenna, jouluaattona, tulee kaksinkertainen luukkuyllätys 23:n ja 24:n voimin. Lahjojakin varmaan luvassa.. ;> Tämän päivän luukusta löydät omat Face Hunter-suosikkini vuodelta 2007!